Category Archives: Työ

21syys/15

Työretriitissä keskitytään omaan tekemiseen

Pomodoro -työretriitissä työskennellään ryhmässä 25 minuutin jaksoissa. Kun retriitissä on selkeästi sovitut säännöt, muodostuu työnteosta keskittynyttä ja intensiivistä.

Työskentelin yhden päivän Pomodoro –työretriitissä viidentoista, minulle tuntemattoman ihmisen kanssa, samassa tilassa. Jokainen työskenteli omien projektien, työtehtävien parissa.

Vain muutama pieni sääntö
Säännöt pomodorolle olivat lyhyet selkeät: puhelimet ja tietokoneet äänettömälle eikä pomodoron aikana liikuta tai keskustella keskenään. Nämä säännöt tuovat osallistujille työrauhan, sillä tiedetään, ettei ulkoisia häiriötekijöitä ole.

Päivä koostui kymmenestä 25 minuutin mittaisesta pomodorosta, jota seurasi 5 minuutin tauko. Puolelta päivin kävimme yhdessä syömässä, jolloin tauko oli tunnin mittainen. Ryhmän vetäjä käynnisti pomodoron alussa ajastimen, jonka jälkeen hiljaisuus valtasi tilan.

Keskittyminen ja läsnäolo
Jo ensimmäinen pomodoro vei syvään keskittymisen tilaan, mikä jatkui läpi koko päivän. Tein niin intensiivisesti omia töitäni, että joka kerta, kun ajastin helähti soimaan, olin kertakaikkisen hämmästynyt ajan kulusta. Sama toistui muilla osallistujilla.

Pomodoron aikana kaikki ikään kuin hävisi ympäriltäni. Läsnäolo itselle ja omalle työnteolle oli huikea. Kun viisitoista ihmistä keskittyy johonkin hiljaisuudessa, tilaan muodostuu ikään kuin yhteinen syventymisen voima. Tämä puolestaan lisää omaa keskittymistä.

Oman ajankäytön huomaaminen
Itse kukinhan kokee aikaa omalla tavallaan. Joillekin 25 minuuttia voi olla pitkä, erityisesti, kun pomodorossa tiedetään, ettei sinä aikana ole tarkoitus nousta ylös eikä keskustella. Jo ensimmäisen pomodoro humahti hetkessä ohi, mitä yhteisesti hämmästelimme ryhmässä. Muutaman 25-minuuttisen jälkeen ajantaju asettui uomiinsa ja työtahtiin tottui.

Pomodorossa suositellaan päivän alkuun tehtäväksi työlista, jonka toteutumista seurataan päivän aikana. Siihen merkitään lopuksi, montako pomodoroa kuhunkin tehtävään kului. Vähintäänkin jokaisen pomodoron alussa kannattaa sanoa ääneen tai hiljaa itsekseen, mitä seuraavan 25-minuuttisen aikana tekee.

Itsekin hämmästyin tiettyjen tehtävieni kanssa, miten paljon aikaa menikään. Olin ajatellut, että erään tekstin puhtaaksikirjoittamiseen kuluu yksi pomodoro ja huomasin käyttäneeni siihen 2,5 pomodoroa. Ja muistuttaisin, että työskentely oli todella tehokasta.

Pomodoro on myös siis mainio menetelmä selvittää, kuinka paljon tarvitset aikaa tietynlaisten tehtävien tekemiseen.

Pomodoro ja työretriitti sopii monelle
Pomodoro –tekniikka sopii kaikille, jotka haluavat tai tarvitsevat työrauhaa.

Avokonttoreissa työskentelevät, joilla on koko ajan ympärillään hälyä, hyötyvät, sillä ulkoiset keskeytykset on säännelty. Kun saa rauhassa tehdä töitä, saa enemmän aikaiseksi.

Myös yksin työskentelevät, jotka haluavat silloin tällöin työskennellä yhdessä, hyötyvät työretriitistä. Silloin on osa jotain ryhmää ja tauot sujuvat mukavasti rupatellen.

Jos haluaa kirjoittaa kirjan, opinnäytetyön tai minkä tahansa projektin, joka edellyttää puhtaasti tekemistä, on pomodoro- työretriitti hyvä menetelmä. Kun on sovittu, että vietetään päivä yhdessä töitä tehden, ei sieltä kukaan kesken lähde.

Perussäännöt
1 Päätä tehtävä, jonka aiot tehdä
2 Aseta pomodoro-ajastin 25 minuuttiin (perinteinen)
3 Työskentele siihen saakka kunnes kello soi
4 Pidä lyhyt tauko (3-5 minuuttia)
5 Neljännen pomodorin jälkeen pidä pidempi tauko (15-30 min)

Pomodoro -tekniikka on Francesco Cirillon kehittämä tekniikka, jonka tarkoituksena on parantaa omaa ajankäyttöä työn teossa.

Cirillon mukaan pomodoro
– parantaa keskittymistä
– minimoi häiriötekijät
– lisää tietoisuutta omista päätöksistä
– lisää ja pidentää motivaatiota
– vahvistaa tavoitteiden saavuttamista
– jalostaa prosessia: sekä määrällistä että laadullista

02helmi/15

Saako duunista tykätä

Laskettelulomalla rinteessä vietetyn päivän jälkeen on kertakaikkisen uupunut ja silti on äärettömän iloinen ja energisoitunut. Sehän on ihan ok, eikö totta?Entä, saako työpäivän päätteeksi olla ihan puhki, ja silti äärimmäisen intoa täynnä hyvin sujuneesta projektista?
Kun puurtaa päivän, ihminen väsyy luonnollisesti.

’Työn imu ja työhyvinvoinnin edistäminen tarkoittaa sekä epäkohtiin puuttumista että voimavarojen tunnistamista, vahvistamista ja hyödyntämistä’, sanoi tutkija Jari Hakanen tammikuussa Suomen Coaching yhdistyksen tilaisuudessa.

Epäkohtiin on toistaiseksi puututtu herkemmin, sillä työntekijän uupuminen ja työtehon heikkeneminen vähentävät tuottavuutta. Puolestaan ne, jotka puurtavat hyvällä dravilla saavat entisestään töitä tehdäkseen. Saattaa syntyä tilanne, missä työholisoituu. Raja on aluksi hiuksen hieno.

’Rakastan mun duunia’
On niitäkin, jotka todella paljon tykkäävät työstään ja työnteosta, ja he jopa rakastavat sitä. Tässä tuttavani Johanneksen pohdinta:
‘Olen oppinut hyväksymään sen, että pidän työn tekemisestä hyvin paljon, itse asiassa rakastan työn tekoa kauheasti.
Työyhteisöni on kuin heimo, jossa olen välillä johtaja ja välillä rivikaveri. Yhdessä olemme enemmän kuin yksin, ja teen töitä yhteisen eteen. Saan joka aamu joukkueemme numerolapun rintaan, ja osaltani pyrin tekemään parhaani, jotta osumme maaliin: silloin olemme kaikki voittajia.’

Niin – hän ’joutui’ hyväksymään sen, että rakastaa työtään, sillä se ei ole yhteiskunnallisesti asia, joka yksiselitteisesti hyväksytään.

Kyllä, työstään saa pitää ja sitä saa jopa rakastaa. Työn imussa saa olla, ja se on jopa hyväksi koko omalle lähipiirille. Tärkeintä on tunnistaa, että on ’oikeanlaisessa työnimussa’ eikä alistuneena liiallisen työmäärän alle tai työholismin pauloissa.

Vastuu on itsellä
Jokainen on itse vastuussa omista ajatuksistaan, tunteistaan ja toiminnastaan. Sen pohjalta ihminen siis itse tuottaa oman sekä hyvin- että pahoinvointinsa. Omia tuntojaan kannattaa kuunnella. Jos siirryt miinuksen puolelle, ja erityisesti, jos pysyt siellä pitkään, pitäisi herätyskellojen soida.
Tästä lisää Ajatuskaivoksen blogissa viime syksyltä ’Vastuu omista tunnelmista’. 

Tutkimuksista toteutukseen
On positiivista, että todellista työn imua on tutkittu. Jari Hakasen ja hänen tutkijakollegiumin pitkäaikaisen Työn imu –tutkimuksen tulokset osoittavat myös sen, että työelämässä tarvitaan ongelmien syntymisen ehkäisemisen ja hoitamisen lisäksi myös ihmisten taitojen ja tunnelmien vahvistamista.

Kun työn määrää ei enää voi lisätä, on aika lisätä laatua. Tekemättömän työn kustannuksethan yksityissektorilla ovat miltei 5 miljardia euroa vuodessa, todettiin Terveystalon loppuraportissa vuonna 2014. Panostamalla henkiseen hyvinvointiin saadaan oikeanlainen imu aikaiseksi työyhteisössä, sairaspäivät vähenevät ja tuottavuus paranee.

Työn imusta ja työholismista   sekä työppöyden tunnistamisesta kirjoitettiin myös Helsingin Sanomissa 1. ja 2.2.

28tammi/15

Mitä teet, kun et tee?

Monesti, kun puhutaan asioiden etenemisestä haluttuun suuntaan tai johonkin muuhun kuin missä nyt ollaan, lähdetään ajattelemaan ’mitä tulisi ajatella ja tehdä’. Se on hyvä ja toimiva tapa. Joskin olen huomannut, ettei se  välttämättä jokaisen kohdalla toimikaan niin yksiselitteisesti.

Ei-tekemisen ajatus kristallisoitui muutama kuukausi sitten kävellessäni lomahotellin portaita ylös ja alas päivittäin useita kertoja. Alaspäin mentäessä aivoni muistuttivat jatkuvasti ’älä kaadu – ei kannata astua harhaan’.
Olen moneen otteeseen lukenut ja kuullut siitä, miten itselleen tulee puhua, ettei huomaamattaan tilaa itselleen tapahtumia negaation ja kiellon kautta. Tämä asia alkoi pohdituttamaan.

Tavoitteiden asetannassakin sanotaan, että niitä ei tehdä ei’n kautta, vaan porraskävelystäkin tulisi sanoa ’kävele turvallisesti ja katso tarkkaan, mihin astut’.

Entä jos se ei tunnu helpolta ajatukselta?

Tekemättömien lista
Ajatellaanpa vaikka projektia, jonka tulee valmistua tietyn aikataulun puitteissa, etkä koe, että etenet. Kun kaupan päälle vielä turhautuu, ei työ varmastikaan etene toivotulla tavalla.

Monesti olet jo määritellyt itsellesi perinteisen tavoitetyöskentelyn mukaisesti to-do –listaa. Nämä ja nämä asiat hoidetaan silloin ja silloin. Jotkin hoituvatkin helposti ja vaivattomasti.

Samanaikaisesti takaraivossa tykyttää tekemättömien asioiden lista, johon kuuluvat ne,
1)  jotka tiedät, että on tehtävä, ja jotka asteikolla 1-10 ovat korkeintaan kolmosessa,
2) ja ne, joita välttelet
3) ja ne, joiden olemassa olosta et tietoisesti tiedä, mutta tykytys kertoo, että ne ovat olemassa.

Keskitytään nyt viimeiseen kohtaan eli 3:een.

Kokeile
Yleisesti ottaenhan tiedät tarkalleen, mitä teet. Kuittaat tehtäviä tehdyksi listaltasi toinen toisensa jälkeen.
Entä, mitä jätät tekemättä? Mitä et tee, kun teet muita töitä?

Ajattele hetki jotain kesken olevaa projektiasi työssä tai kotona:
– Mitä et tee?
– Mitä et ajattele?
– Mitä et huomaa?
– Mitä unohdat?

Kirjoita vastuksesi paperille tai ruudulle. Tässä esimerkiksi vastauksia omasta projektistani:
En tee selkeää suunnitelmaa.
En ajattele kokonaisuutta.
En huomaa aikataulusta lipeämistä.
Unohdan muiden mukaan ottamisen.

Tässä tapahtuu se, mitä perinteisessä tavoiteasetannassa tavoitellaan, kun sanotaan ’Muotoile tavoitteesi positiivisesti, unohda ei’.
Kun vedämme ruksit tai viivan (ei) ei’n päälle (esim. En Tee selkeä suunnitelma),  saamme uudenlaisen tehtävälistan itsellemme. Se on mielekäs, koska näin olemme sallineet itsellemme myös negaation kautta tulevan ajattelun.

Ihminen on kokonaisuus, jossa on kaikenlaisia puolia. Mitä laajemmin sen itsessään ymmärtää, sitä miellyttävämpää itsensä kanssa on olla ja työskennellä.

 

06loka/14

YT:t koskettavat ihmisiä

YT-neuvottelut tuntuvat olevan arkipäivää – ainakin uutisissa. Mutta, ovatko YT:t arkea yksittäiselle ihmiselle, joka näihin neuvotteluihin joutuu? Omalle kohdalle osuva YT-ilmoitus on hyvin henkilökohtainen asia, vaikka olisi hyvinkin tietoinen meneillään olevasta työelämän myllerryksestä ja yleisestä taloudellisesta tilanteesta.

Henkilökohtaista
Riippumatta siitä, montako ihmistä samasta yrityksestä on YT:den piirissä, ihminen on yksin. Irtisanomisen uhka on henkilökohtainen. Vaikka yhteistoimintaneuvottelu koskisi parhaimmillaan tuhansia ihmisiä, kääntyy katse väistämättä omaan itseen ja omaan elämään.

Työhön, yleisesti ottaen, käytetään suuri osa hereilläoloajasta. Työ voi olla miellyttävää, ja silti, harva harrastaa työtä. Valtaosin työtä tehdään rahan takia, jolla turvataan ja toteutetaan monia yksityiselämän asioita asumisesta ja ruoasta lähtien aina monenlaisten unelmien toteuttamiseen.

YT-hetkessä elämä pysähtyy. Miten tästä selvitään? Kuka minä olen tämän kaiken keskellä?

Pitää olla markkinakelpoinen, hakea innostuneena töitä, kun samalla toinen puoli elämästä menee palasiksi. Epävarmuus lisääntyy ja lähtökohtaisesti mieli haluaa järjestystä ja tasapainoa.

Helpota oloa
Mitä sitten itse voi tehdä joutuessaan YT-uhan alle ja silloin, kun irtisanominen omalla kohdalla toteutuu.

On hyvä ymmärtää, että YT-tilanteessa työnantaja on joutunut tilanteeseen, missä sillä hetkellä on. YT-neuvottelu on pakkokeino yrityksellekin, ei tilanne ole kenellekään mukava. Irtisanominen tapahtuu rahan, yrityksen selviytymisen takia, ei siksi, että halutaan mielivaltaisesti päästä ihmisistä eroon.

Jätä lähtiessä hyvä mieli itsellesi ja muille. Lähde niin, että voit reilusti moikata, kun kadulla kohdataan tai voit parhaimmillaan jopa palata samaan yhtiöön takaisin töihin, jos tilanne muuttuu.

Hoida ne tehtävät, mitä on sinulla on tekemättä, siirrä tarvittavat asiat huolellisesti eteenpäin, älä jätä salaisuuksia, kertomattomia asioita, taaksesi. Muista, että sinä olet se, joka kantaa huonoa omaatuntoa, jos jätät asioita hoitamatta tai tekemättä.

Arvosta ja kannusta heitä, jotka jäävät talon. Heilläkin on kurja olo koko tilanteesta ja myös siitä, että he saavat jäädä. On vaikea iloita, kun tietää, että läheiselle työkaveri, kollegalle joutuu lähtemään ja ottamaan askeleen tuntemattomaan.

Tee sellaisia asioita, joista pidät. Ulkoile, tapaa ystäviä, katso elokuvia, lue tai kokoa vaikkapa pienoismalleja. Kun ajatus suuntautuu muihin asioihin, YT:t jäävät taka-alalle.

Kaikki se, mitä osaat, on sinussa tallessa. Kaikki se tieto, taito ja osaaminen, pysyvät sinussa edelleen, vielä senkin jälkeen, kun luovutat pois henkilöstökortin ja suljet oven viimeisen kerran. Olet saanut työtä tehdessä harjoittaa ja kehittää taitojasi, ja niitä voit edelleen käyttää, uudessakin työssä. Kaikki on tallessa.

Muista oma arvosi. Sinä olet edelleen arvokas ihminen. Jos kaikki riisutaan, sisin on tärkeintä. Olet edelleen sama, ihana ja arvokas ihminen kuin olit aiemminkin ennen ilmoitusta YT:istä. Perhe, läheiset ja ystävät välittävät sinusta ja rakastavat sinua edelleen yhtä paljon kuin ennen.