Mitä teet, kun et tee?

Monesti, kun puhutaan asioiden etenemisestä haluttuun suuntaan tai johonkin muuhun kuin missä nyt ollaan, lähdetään ajattelemaan ’mitä tulisi ajatella ja tehdä’. Se on hyvä ja toimiva tapa. Joskin olen huomannut, ettei se  välttämättä jokaisen kohdalla toimikaan niin yksiselitteisesti.

Ei-tekemisen ajatus kristallisoitui muutama kuukausi sitten kävellessäni lomahotellin portaita ylös ja alas päivittäin useita kertoja. Alaspäin mentäessä aivoni muistuttivat jatkuvasti ’älä kaadu – ei kannata astua harhaan’.
Olen moneen otteeseen lukenut ja kuullut siitä, miten itselleen tulee puhua, ettei huomaamattaan tilaa itselleen tapahtumia negaation ja kiellon kautta. Tämä asia alkoi pohdituttamaan.

Tavoitteiden asetannassakin sanotaan, että niitä ei tehdä ei’n kautta, vaan porraskävelystäkin tulisi sanoa ’kävele turvallisesti ja katso tarkkaan, mihin astut’.

Entä jos se ei tunnu helpolta ajatukselta?

Tekemättömien lista
Ajatellaanpa vaikka projektia, jonka tulee valmistua tietyn aikataulun puitteissa, etkä koe, että etenet. Kun kaupan päälle vielä turhautuu, ei työ varmastikaan etene toivotulla tavalla.

Monesti olet jo määritellyt itsellesi perinteisen tavoitetyöskentelyn mukaisesti to-do –listaa. Nämä ja nämä asiat hoidetaan silloin ja silloin. Jotkin hoituvatkin helposti ja vaivattomasti.

Samanaikaisesti takaraivossa tykyttää tekemättömien asioiden lista, johon kuuluvat ne,
1)  jotka tiedät, että on tehtävä, ja jotka asteikolla 1-10 ovat korkeintaan kolmosessa,
2) ja ne, joita välttelet
3) ja ne, joiden olemassa olosta et tietoisesti tiedä, mutta tykytys kertoo, että ne ovat olemassa.

Keskitytään nyt viimeiseen kohtaan eli 3:een.

Kokeile
Yleisesti ottaenhan tiedät tarkalleen, mitä teet. Kuittaat tehtäviä tehdyksi listaltasi toinen toisensa jälkeen.
Entä, mitä jätät tekemättä? Mitä et tee, kun teet muita töitä?

Ajattele hetki jotain kesken olevaa projektiasi työssä tai kotona:
– Mitä et tee?
– Mitä et ajattele?
– Mitä et huomaa?
– Mitä unohdat?

Kirjoita vastuksesi paperille tai ruudulle. Tässä esimerkiksi vastauksia omasta projektistani:
En tee selkeää suunnitelmaa.
En ajattele kokonaisuutta.
En huomaa aikataulusta lipeämistä.
Unohdan muiden mukaan ottamisen.

Tässä tapahtuu se, mitä perinteisessä tavoiteasetannassa tavoitellaan, kun sanotaan ’Muotoile tavoitteesi positiivisesti, unohda ei’.
Kun vedämme ruksit tai viivan (ei) ei’n päälle (esim. En Tee selkeä suunnitelma),  saamme uudenlaisen tehtävälistan itsellemme. Se on mielekäs, koska näin olemme sallineet itsellemme myös negaation kautta tulevan ajattelun.

Ihminen on kokonaisuus, jossa on kaikenlaisia puolia. Mitä laajemmin sen itsessään ymmärtää, sitä miellyttävämpää itsensä kanssa on olla ja työskennellä.