Saako duunista tykätä

Laskettelulomalla rinteessä vietetyn päivän jälkeen on kertakaikkisen uupunut ja silti on äärettömän iloinen ja energisoitunut. Sehän on ihan ok, eikö totta?Entä, saako työpäivän päätteeksi olla ihan puhki, ja silti äärimmäisen intoa täynnä hyvin sujuneesta projektista?
Kun puurtaa päivän, ihminen väsyy luonnollisesti.

’Työn imu ja työhyvinvoinnin edistäminen tarkoittaa sekä epäkohtiin puuttumista että voimavarojen tunnistamista, vahvistamista ja hyödyntämistä’, sanoi tutkija Jari Hakanen tammikuussa Suomen Coaching yhdistyksen tilaisuudessa.

Epäkohtiin on toistaiseksi puututtu herkemmin, sillä työntekijän uupuminen ja työtehon heikkeneminen vähentävät tuottavuutta. Puolestaan ne, jotka puurtavat hyvällä dravilla saavat entisestään töitä tehdäkseen. Saattaa syntyä tilanne, missä työholisoituu. Raja on aluksi hiuksen hieno.

’Rakastan mun duunia’
On niitäkin, jotka todella paljon tykkäävät työstään ja työnteosta, ja he jopa rakastavat sitä. Tässä tuttavani Johanneksen pohdinta:
‘Olen oppinut hyväksymään sen, että pidän työn tekemisestä hyvin paljon, itse asiassa rakastan työn tekoa kauheasti.
Työyhteisöni on kuin heimo, jossa olen välillä johtaja ja välillä rivikaveri. Yhdessä olemme enemmän kuin yksin, ja teen töitä yhteisen eteen. Saan joka aamu joukkueemme numerolapun rintaan, ja osaltani pyrin tekemään parhaani, jotta osumme maaliin: silloin olemme kaikki voittajia.’

Niin – hän ’joutui’ hyväksymään sen, että rakastaa työtään, sillä se ei ole yhteiskunnallisesti asia, joka yksiselitteisesti hyväksytään.

Kyllä, työstään saa pitää ja sitä saa jopa rakastaa. Työn imussa saa olla, ja se on jopa hyväksi koko omalle lähipiirille. Tärkeintä on tunnistaa, että on ’oikeanlaisessa työnimussa’ eikä alistuneena liiallisen työmäärän alle tai työholismin pauloissa.

Vastuu on itsellä
Jokainen on itse vastuussa omista ajatuksistaan, tunteistaan ja toiminnastaan. Sen pohjalta ihminen siis itse tuottaa oman sekä hyvin- että pahoinvointinsa. Omia tuntojaan kannattaa kuunnella. Jos siirryt miinuksen puolelle, ja erityisesti, jos pysyt siellä pitkään, pitäisi herätyskellojen soida.
Tästä lisää Ajatuskaivoksen blogissa viime syksyltä ’Vastuu omista tunnelmista’. 

Tutkimuksista toteutukseen
On positiivista, että todellista työn imua on tutkittu. Jari Hakasen ja hänen tutkijakollegiumin pitkäaikaisen Työn imu –tutkimuksen tulokset osoittavat myös sen, että työelämässä tarvitaan ongelmien syntymisen ehkäisemisen ja hoitamisen lisäksi myös ihmisten taitojen ja tunnelmien vahvistamista.

Kun työn määrää ei enää voi lisätä, on aika lisätä laatua. Tekemättömän työn kustannuksethan yksityissektorilla ovat miltei 5 miljardia euroa vuodessa, todettiin Terveystalon loppuraportissa vuonna 2014. Panostamalla henkiseen hyvinvointiin saadaan oikeanlainen imu aikaiseksi työyhteisössä, sairaspäivät vähenevät ja tuottavuus paranee.

Työn imusta ja työholismista   sekä työppöyden tunnistamisesta kirjoitettiin myös Helsingin Sanomissa 1. ja 2.2.